Keskustelu EU-tason korkeakoulurankingista putkahti esiin viime keväänä silloisen puheenjohtajamaan Tsekin aloitteesta. Epäluuloja vertailuja kohtaan on kuitenkin paljon.
Vilkasta keskustelua korkeakoulujen luokittelusta käydään Euroopan unionin eri toimielimissä. Euroopan komissio tukee muutamia hankkeita, jotka tekevät tunnetuksi ja testaavat menetelmiä korkeakoulujen luokitteluun. Komissio haluaa tehdä piilotetusta tiedosta läpinäkyvää.
Tavoitteena on tarjota informaatiota opiskelijoille, vanhemmille, instituutioille, työnantajille ja poliittisille päätöksentekijöille siitä, miten korkeakoulut menestyvät ja kuinka hyvin ne toteuttavat tehtäväänsä.
Hankkeissa kootaan eurooppalaista korkeakoulujen tietokantaa ja testataan menetelmiä, joilla korkeakoulujen monipuolisuutta voitaisiin luokitella. Luokittelun lähtökohtana ovat yliopistojen eri tehtävät, kuten opetus, innovaatiot, alueellinen vaikuttavuus ja kansainvälisyys. Lisäksi arvioidaan yliopistojen tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta.
Talous- ja insinööritieteet testissä
Pisimmälle tähtäävä on eurooppalaisen korkeakoulututkimuskonsortio CHERPA:n hanke. Se tutkii menetelmiä, joilla mitataan korkeakoulutusinstituutioiden ja tutkimuslaitosten suoritustasoa eri tehtävien toteuttamisessa. Vuoden 2011 keväällä päättyvän projektin alat ovat taloustieteet ja insinöörikoulutus.
Komission mukaan tavoitteena ei ole luoda kilpailevaa vertailulistaa, vaan ”liikennevalomalli”. Se on kuin suuri Excel-taulukko, jossa jokainen osa-alue arvioidaan yliopistokohtaisesti liikennevaloin, menestyksen mukaan. Komission mittareissa opetuksella ja oppimisella on suurempi painoarvo, kun taas perinteiset Shanghai- ja Times-listaukset keskittyvät tutkimukseen.
EU:n lisäksi aktiivinen toimija on OECD, joka toteuttaa parhaillaan käytettävyystutkimusta Assessment of Higher Education Learning Outcomes eli AHELO-hankkeestaan. Myös korkeakoulu-PISAna tunnettu hanke mittaa asioita maavertailuna, ei yksittäisten oppilaitosten tai näiden laitosten suoriutumisten kautta.
Suomella ei kantaa
Suomella ei ole virallista kantaa luokitteluihin. Suomi kuitenkin osallistuu sekä EU:n että OECD:n pilottihankkeisiin.
Kansallisella tasolla keskustelu vertailujen tarpeellisuudesta on vielä suurelta osin käymättä – varmaa on se, että paine keskusteluihin voimistuu. Rankingeilla ei voi kuitenkaan korvata laadunvarmistustyötä, eivätkä ne koskaan osoita aukottomasti oppilaitosten paremmuutta toisiinsa nähden.
Akava korostaa, että mikäli EU-tasoiseen listaukseen päädytään, arvioinnin kohteiden on oltava monipuolisia. Mittareina on käytettävä esimerkiksi oppimistulosten arviointia ja laadullista työllistymistä.
Teksti: Simo Pöyhönen, koulutuspoliittinen asiamies, Akava
Kuvitus: Valeria Gasik
