Suuren huomion saaneen yliopistolakiuudistuksen kylkiäisenä myös ammattikorkeakoululainsäädäntöön tehtiin muutoksia. Koska muutokset johtuivat pääosin yliopistolakiuudistuksesta, prosessi ei juurikaan vaikuta ammattikorkeakoulujen toimintaan. On kuitenkin selvää, että myös ammattikorkeakoululainsäädännön ja rahoitusjärjestelmän suurempaan uudistukseen on jatkossa paineita.
Merkittävimpiä lain muutoksia ovat lukukausimaksukokeilun ulottaminen myös ammattikorkeakoulujen toimintaan sekä korkeakoulututkintojen asemoinnin kirjaaminen lakiin. Ammattikorkeakoulut saavat yliopistojen tavoin mahdollisuuden kerätä maksuja EU-/ ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta.
Kokeilu rajattiin yliopistojen tavoin vain ylempiin korkeakoulututkintoihin, mikä on kuitenkin ammattikorkeakoulujen kannalta tilanteena erilainen kuin yliopistoilla. Yliopistot tuottavat perustutkintoinaan pääasiallisesti maistereita, kun taas ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittajia on vähän. Viisivuotisen kokeilun tulokset jäänevätkin ammattikorkeakoulujen osalta vähäisiksi.
Pitkäaikainen kissanhännänveto ammattikorkeakoulututkintojen suhteesta yliopistoissa suoritettaviin tutkintoihin saa nyt muodollisen lopun, kun lakiin kirjattiin pykälä siitä, että ammattikorkeakoulututkinto on korkeakoulututkinto ja ylempi ammattikorkeakoulututkinto ylempi korkeakoulututkinto.
Maistereita ei ammattikorkeakouluista silti valmistu, vaan nimikkeet ovat erilaiset verrattuna yliopistosektoriin. Merkittävä tämä paljon puhuttu uudistus on lähinnä sellaisissa julkisissa viroissa, joissa on säädettynä kelpoisuusehtona ylempi korkeakoulututkinto.
Muodollinen koulutusjärjestelmä ei ratkaise yksityisten työmarkkinoiden dynamiikkaa, vaan tutkintojen arvostuksen määrittävät viime kädessä työmarkkinat itse. Onkin koulutukseen hakeutuvan oikeusturvan mukaista, että tutkinnon tuottamista valmiuksista ja sijoittumisesta työmarkkinoille luodaan mahdollisimman realistinen käsitys koulutusta markkinoitaessa.
Ammattikorkeakoulujen pitää uuden tehtävämuotoilun mukaan – yliopistojen tavoin – edistää kaikessa toiminnassaan elinikäistä oppimista. Ammattikorkeakoulusektorilla on jo aiemmin ollut tarjolla aikuiskoulutuksena paitsi tutkintoon johtavaa, myös lisä- ja täydennyskoulutustyyppistä koulutusta.
Tämä tehtävä toivottavasti vahvistuu erityispätevyyksinä annettavien, uudentyyppisten täydennyskoulutuskokonaisuuksien myötä. Keskustelu aiheesta on kuitenkin aina niin kauan helppoa, kun rahasta ei tarvitse puhua.
Vielä on täysin epäselvää, miten nämä toiminnot jatkossa resursoidaan. Selvää on, etteivät ne mahdu nykyiseen ammattikorkeakoulutuksen perusrahoitukseen.
Vaikka uudistukset ammattikorkeakoululainsäädäntöön olivatkin tällä kertaa teknisluonteisia, keskustelu järjestelmän kehittämisestä jatkuu.
Ikävien kouluampumistapausten ja nuorten pahoinvoinnin yleisen lisääntymisen myötä esiinnoussut keskustelu muun muassa opiskelijaterveydenhuollon tilasta on asia, josta varmasti puhutaan jatkossa paljon. Kuntien vastuulla oleva ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto vaihtelee valtavasti, eivätkä muutkaan hyvinvointipalvelut, kuten esimerkiksi liikuntapalvelut, usein kehuja herätä.
Eduskunta edellytti käsittelyssään myös tarkempaa seurantaa ammattikorkeakoulujen koulutusmääristä ja opiskelijoiden sijoittumisesta työmarkkinoille.
Kaikki nämä haasteet aikaansaanevat sen, että ammattikorkeakoululainsäädännön uudistamisesta käydään kiivasta keskustelua, kun seuraavaa hallitusohjelmaa laaditaan. Johtaako tämä keskustelu uudistukseen ja tuleeko mahdollinen uudistus vastaan liian nopeasti yliopistolain uudistamisesta saatavien kokemusten kannalta, jää nähtäväksi ensi vuosikymmenen alkupuolella.
Simo Pöyhönen, koulutuspoliittinen asiamies, Akava
