Joustava osaaminen on insinöörin valtti

4.4.2017

Maaliskuun lopulla Helsingissä järjestetyssä Advanced Engineering -tapahtumassa tähyiltiin tulevaisuuteen. Ohjelma huipentui Insinöörien tulevaisuus -paneelikeskusteluun, jota luotsasi Insinööriliiton järjestöjohtaja Tommi Grönholm.

Insinöörinäkökulmaa paneeliin toivat Marjo Lehtinen ja Matti Keskinen. Lehtinen työskentelee suunnittelutehtävissä Valmetilla ja Keskinen on erikoisasiantuntijana Nokialla. Tulevia insinöörejä edusti Insinööriopiskelijaliiton puheenjohtaja Miihkali Härkönen. Lisäksi historiantutkija Sampsa Kaataja toi keskusteluun ajallista ja yhteiskunnallista perspektiiviä.

Kun keskustelijoita kysyttiin insinööriyden ydintä, vastaus oli selvä; insinöörit ovat ongelmanratkaisijoita. Yhtä mieltä oltiin myös siitä, että suomalainen yhteiskunta on vahvasti riippuvainen insinööriosaamisesta. Keskinen huomautti, että pienestä koostaan huolimatta Suomi on hyvin innovatiivinen maa ja tärkeä starttikenttä monelle isolle teknologiahankkeelle. Ilman insinöörejä tämä ei olisi mahdollista.

Tuoreen ja ehkä yllättävänkin näkemyksen esitti Härkönen, joka totesi nykyinsinöörien olevan yhteisöllisiä.

– Ainakin insinööriopiskelijat ovat hyvin yhteisöllisiä. Yhteen hiilen puhalletaan riippumatta siitä, mistä päin Suomea kukin on, hän vakuutti.

Kysyttäessä, mitä insinööriys merkitsee hänelle henkilökohtaisesti, Lehtinen totesi olevansa ylpeästi insinööri ja ylpeä myös tekemästään työstä.

– Vaikka valitettavasti nykyisin insinöörit eivät ole niin suuressa huudossa kuin vaikkapa muutama vuosikymmen sitten.

Sankarista arkiseksi ahertajaksi

Tekniikkaan koulutettu insinöörikunta oli avainasemassa Suomen teollistumisessa ja kaupungistumisessa 1900-luvun alkupuolella. Kaatajan mukaan insinöörejä pidettiin tuolloin sankareina; 1920–30-luvut olivat tavallaan insinöörien kulta-aikaa.

Yhteiskunta on kuitenkin teknistynyt entisestään ja 1900-luvun lopulta ihmisten elämä on kyllästetty tekniikoilla. Mitä lähemmäs tullaan nykyaikaa, sitä selkeämmin insinööriys on kadonnut julkisuudesta.

– Tekniikasta on tullut itsestään selvä osa arkea. Emme enää ajattele tekniikan tekijää eli insinööriä, Kaataja selvensi.

Kaatajan mukaan arvostuksen ja näkyvyyden osalta kehityskulku on ristiriitainen. Samalla kun olemme entistä riippuvaisempia tekniikasta kuin koskaan aikaisemmin, tekniikan takana olevat insinöörit ovat kadonneet lähes kokonaan arkisesta keskustelusta.

Ulkomailla suomalainen insinööri on edelleen hyvin arvostettu. Vankalla kansainvälisellä kokemuksella varustetun Keskisen mukaan suomalaiseen insinööriin luotetaan. Jos hän jotain lupaa, sen hän myös tekee.

– Jos tulee vaikeuksia eteen, meikäläinen insinööri menee niiden vaikeuksien läpi, eikä pakene, hän kehui.

Tulevaisuudessa riittää ratkottavaa

Panelisteille oli selvää, ettei insinööriosaamisen tarve ole tulevaisuudessa vähenemässä, päinvastoin. Härkönen ennakoi, että ilmastonmuutoksen ja väestön kasvun myötä insinööreillä on entistä isompia ongelmia ratkaistavanaan.

– Onneksi insinöörit ovat erittäin hyviä muovautumaan vastaamaan nykyisiä tarpeita, Lehtinen kiitteli.

Hän uskoo, että insinöörit tulevat olemaan yksi tukipilari jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Lehtisen mielestä yksi insinöörikoulutuksen vahvuuksista on sen monipuolisuus.

– Opinnot tarjoavat mahdollisuuksia monille eri aloille ja erilaisiin tehtäviin.

Lehtinen on itsekin esimerkki joustavasta osaamisesta, sillä koulutukseltaan hän on muovitekniikaninsinööri, mutta tekee tällä hetkellä paperikoneita.

Paras tulos syntyy yhteistyössä

Kun keskustelijoilta kysyttiin, mille aloille tulevaisuudessa tarvitaan lisää insinöörejä, yllättävän perinteiset alat nousivat vahvasti esiin. Suomalaisen teollisuuden kivijalat puu ja metalli eivät tule häviämään mihinkään.

Härkönen arvioi opiskelijan näkökulmasta erityisiksi kasvualoiksi ohjelmisto- ja rakennusalat. Myös energiateollisuus, cleantech ja terveydenhuoltoon liittyvä teknologia saivat panelisteilta kannatusta.

Kaataja nosti myös pitkään jatkuneen keskustelun siitä, tarvitaanko meillä tieteellisesti koulutettuja vai käytännönläheisesti koulutettuja insinöörejä. Hänestä historia näyttää sen, että molempia tarvitaan. Tekniikka ei perustu pelkästään tieteelliselle osaamiselle ja tutkimukselle.

– Käytännönläheisemmässä koulutuksessa ja työelämässä kehittyvälle insinööriosaamiselle on varmasti tarvetta myös tulevaisuudessa. Siksi meillä on duaalimallin koulutus, hän jatkoi.

Jotta koulutuksen laatu ja tarkoituksenmukaisuus saadaan turvattua, tarvitaan jatkuvaa yhteistyötä teollisuuden ja yritysmaailman kanssa. Keskinen haastoikin työnantajat mukaan tulevien insinöörien koulimiseen tarjoamalla harjoittelupaikkoja.

Lehtinen epäilee, että jatkossa yhä harvempi insinööri tunnistaa itsensä nykyisistä insinöörin stereotyypeistä. Insinööri ei enää ole excelin pyörittäjä tai pelkkä 3D-mallintaja.

– Insinööriys muuttaa muotoaan. Yksi esimerkki voisi olla, että jatkossa insinöörit osaavat itse myös myydä sen suunnittelemansa tuotteen, hän visio.  

Katso lyhyt katkelma panelikeskustelusta:
Mikä ala tarvitsee lisää insinöörejä? Millaisia insinöörejä tarvitaan?

Teksti ja kuvat: Minna Virolainen, Insinööriliitto

Tuoreimmat artikkelit Näytä kaikki

Artikkelit 14.12.2018

Korkeasti koulutetut kärsivät huonosta sisäilmasta työpaikoilla. Toimistot ovat kuitenkin paremmassa kunnossa kuin kodit.

Artikkelit 10.12.2018

Suomalaisen koulutusjärjestelmän uudistamiseksi kannattaa perustaa pitkäaikainen komitea, esittävät professori Tommi Hoikkala ja dosentti Tomi Kiilakoski.

Artikkelit 5.12.2018

Ohjelmistoinsinööri tekee töitä palkansaajana, kehittää vapaa-ajalla yrityksensä palvelua ja yrittää omistaa aikaa myös perheelleen.

Insinööri–näköislehti Arkisto