Insinööri-lehti

UIL ja TEK kokoavat insinöörien ilmasto-ohjelmaehdotuksen

Uusi Insinööriliitto UIL ja Tekniikan Akateemisten Liitto TEK laativat ammattikunnan ehdotuksen Suomen ilmasto-ohjelmaksi. Työ on osa insinöörien kansainvälistä ilmastoprojektia. Suomen lisäksi insinöörijärjestöt 11 muussa maassa tekevät omat ehdotuksensa maidensa ilmasto-ohjelmaksi.

Future Climate – engineering solutions -projekti sai alkunsa Tanskan, Ruotsin, Norjan ja Saksan insinöörijärjestöjen aloitteesta. Insinöörijärjestöt analysoivat kansallisia rakenteita kukin omassa maassaan ja esittävät sitten teknologiaan perustuvia keinoja päästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen. Ohjelmista koostetaan insinöörijärjestöjen yhteiset suositukset, jotka esitellään YK:n ilmastokokoukselle loppuvuonna.

Jotta ilmastonmuutoksesta aiheutuvat haitat pysyisivät siedettävällä tasolla, maapallon keskilämpötilan nousu on rajoitettava kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Tämä vaatii arvioiden mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 50–85 prosentilla vuoden 2000 tasosta vuoteen 2050 mennessä.

Insinöörijärjestöt selvittävät kansallisesti käytettävissä olevat ratkaisut ja niiden vaikutukset kasvihuonekaasujen vähentämisessä. Erityisen haasteellista on muotoilla insinöörien näkemykset niin kiinnostavasti ja selkeästi, että päättäjät saavat käsityksen siitä, mikä on mahdollista ja mitä vaikutuksia valituilla ratkaisuilla on.

Jäsenet uskovat ydinvoimaan ja jätteiden energiakäyttöön

Future Climate -projektin tausta-aineistoksi kerättiin 4 000:lta UIL:n ja TEKin jäseneltä näkemyksiä energia- ja ilmastoasioista. Vastauksia verrattiin valtakunnalliseen Energiateollisuus ry:n vuonna

2006 teettämään kansalaisten energiaasennetutkimukseen.

Merkittävin ero keskivertokansalaisten ja insinöörien välillä on ydinvoiman kannatuksessa: insinööreissä on selvästi enemmän ydinvoiman kannattajia. Tämä ei ole yllätys, sillä jo vuosituhannen alussa TEKin jäsenille tehdyssä kyselyssä yli 70 prosenttia vastaajista oli ydinvoiman lisärakentamisen kannalla. Insinöörien keskivertokansalaisia myönteisempi suhtautuminen ydinvoimaan selittynee ainakin osin sillä, että insinöörit tuntevat tekniikan ja tietävät sen mahdollisuudet muita paremmin.

Sen sijaan ehkä hieman yllättävää on se, että insinöörit näyttävät olevan muuta väestöä suopeampia myös tuulivoimalle. Sähkön tuontiin ulkomailta ja turpeen käyttöön sähköntuotannon energialähteenä insinöörit taas suhtautuvat muita skeptisemmin.

Valtaosa insinööreistä kannattaa myös aurinko- ja tuulivoiman lisäämistä, mutta he eivät näe niitä kuitenkaan ratkaisuna sähköntarpeen tyydyttämiseen. Näiden energialähteiden hyödyntämisessä parhaana ja tehokkaimpana tapana pidettiin paikallista tuotantoa lähellä kulutusta, esimerkkeinä talokohtaiset tuulimyllyt ja aurinkokennot.

Jätteiden energiakäyttö saa insinööreiltä lähes varauksettoman kannatuksen: peräti 96 prosenttia vastaajista kannattaa jätteiden energiakäytön lisäämistä. Jätteen energiakäytön merkitykseen saattaa liittyä myös ylioptimistisia odotuksia. Jos jätteenpoltto toteutetaan vanhanaikaisena massapolttona arinalaitoksissa, joiden hyötysuhde on varsin huono, kyse on enemmänkin jätehuolto- kuin energiaratkaisusta. Kun sen sijaan hyödynnetään edistyneempää teknologiaa, kuten kaasutusta, päästään huomattavasti parempaan hyötysuhteeseen, jolloin voidaan puhua myös energiaratkaisusta. Jätteistä tuotetulla energialla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita ja näin vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Insinööri on valmis tekoihin

Insinöörien ja muiden kansalaisten näkemys ilmaston muuttumisesta on hyvin samanlainen. Esimerkiksi kolme neljästä insinööreistä ja koko kansasta on sitä mieltä, että viime vuosien poikkeukselliset sääolot ovat osoitus ilmastonmuutoksesta.

Insinööreistä 65 prosenttia ja koko väestöstä 56 prosenttia on valmis tinkimään omasta elintasostaan, jotta energiantuotannon ja sen käytöstä syntyvät ympäristöhaitat ja riskit vähenevät. Insinöörit ovat siis keskivertokansalaisiin verrattuna eko-uhrautuvaisempia. Tosin vertailu vuoden 2006 energia-asenteisiin on hieman epäluotettavaa, sillä viimeisten kahden vuoden aikana julkinen keskustelu ja huoli ilmastonmuutoksesta ovat lisääntyneet selvästi.

Kaikki jäsenkyselyn vastauksissa esille tulleet keinot ovat ennestään tuttuja, mutta niitä ei ole toteutettu kovinkaan laajasti. Eniten kannatusta henkilökohtaisista toimenpiteistä sai energian säästäminen yleensä ja erityisesti lämmitykseen kuluvan energian säästäminen. Iso osa insinööreistä oli valmis laskemaan huonelämpötilaa energian kulutuksen vähentämiseksi.

Muina toimina mainittiin muun muassa lämmitysmuodon vaihtaminen vähäpäästöisempään, moni suunnitteli esimerkiksi lämpöpumpun hankkimista. Sähkön säästämiseksi oltiin myös valmiita vaihtamaan hehkulamput energiansäästölamppuihin, sammuttamaan laitteiden stand by -tilat ja kiinnittämään huomiota kodinkoneiden energiatehokkuuteen.

Halua ja valmiuksia on lajittelun ja kierrätyksen lisäämiseen sekä veden kulutuksen vähentämiseen. Vastaajien mielestä esimerkiksi kerrostalojen huoneistokohtaiset vesimittarit kannustaisivat asukkaita tarkkailemaan kulutustaan, kun maksut kertyisivät todellisen kulutuksen mukaan.

Myös liikkumisessa nähtiin paljon säästömahdollisuuksia. Oman auton käytön vähentäminen tai autosta luopuminen oli ylivoimaisesti suosituin toimenpide. Julkisen liikenteen käyttöön siirtymisen edellytyksenä pidetään kuitenkin sen edullisuutta ja toimivuutta niin reittien kuin aikataulujen osalta.

 Monet niistäkin, jotka eivät ole valmiita tai joille ei ole mahdollista luopua omasta autosta, ovat joko vaihtaneet tai suunnitelleet vaihtavansa autonsa vähäpäästöisempään. Matkustamista on jo nyt vähennetty luopumalla tai ainakin vähentämällä ulkomaanmatkoja. Erityisesti etätyötä ja videoneuvotteluja pidettiin hyvinä keinoina vähentää työhön liittyvää matkustamista.
 
Ilmasto-ohjelman teko on alkanut
 
Kyselyn alustavia tuloksia on jo käyty läpi järjestöjen jäsenistä koostuneessa asiantuntijapaneelissa. Mukana oli energia- jailmastoasioiden korkean tason asiantuntijoita muun muassa ministeriöistä, tutkimuslaitoksista ja teollisuusjärjestöistä. Myös UIL:n ja TEKin luottamusmiesorganisaatioilla oli edustajansa ryhmässä. Ryhmä antoi järjestöille evästyksiä, joiden pohjalta ohjelmatyötä viedään eteenpäin.
 
Keväällä järjestetään laajemmalle jäsenjoukolle suunnattu työseminaari, jossa jäsenkyselyn ja asiantuntijapaneelin työn pohjalta valitaan suositeltavia teknologioita ja muita keinoja päästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Valintojen pohjalta laaditaan ammattikunnan suositukset ja arvioidaan niiden vaikutukset päästöihin. Samalla arvioidaan myös ratkaisujen taloudelliset vaikutukset.

EU:n energia- ja ilmastopaketti hyväksyttiin

Euroopan parlamentti hyväksyi viime joulukuussa energia- ja ilmastopaketiksi kutsutun joukon säännöksiä. Paketin säännökset koskevat päästökaupan uudistamista, päästövähennysten taakanjakoa jäsenmaiden välillä, hiilen talteenottoa ja varastointia, uusiutuvia energialähteitä, autojen päästöjä ja liikennepolttoaineita. Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa kompromissit päästökaupasta ja päästövähennysten taakanjaosta jäsenmaiden välillä. Myös päästökauppadirektiivi hyväksyttiin. Uusittu päästökauppajärjestelmä on voimassa vuodesta 2013 vuoteen 2020 ja pyrkii vähentämään päästöjä 21 prosenttia vuoden 2005 tasosta tai vuosien 2005–2007 keskiarvosta, mikäli se on suurempi. Vuosina 2005–2012 EU:n päästökauppaoikeudet jaetaan teollisuudelle pääosin ilmaiseksi. Huutokaupasta tulee vuodesta 2013 lähtien pääsääntö, mutta siitä on useita poikkeuksia esimerkiksi uusille jäsenmaille.

Teksti: Martti Kivioja ja Jaakko Koivumäki
Kuvat: Ilona Mäenpää